Kolumni
Vesa Lehtola
Hyvis.fi
Miksi selkäkipu uusiutuu niin usein?
”Osa alaselän vaivoista vaatii pikaista lääkärin hoitoa, mutta valtaosa paranee itsekseen tai lääkityksellä muutamassa viikossa”. Ote on lainattu Selkäkivun Käypä hoitosuosituksesta. Lausahdus on totta, mutta siihen hyvät uutiset loppuvatkin. 70 prosentilla niistä henkilöistä, joilla selkä kipeytyy, on oireita vielä vuoden kuluttua selkäkivun ensioireista. Miksi selkäkipu sitten uusiutuu niin usein? Ovatko syyt rakenteellisia vai toiminnallisia?
Rakenteelliset muutokset selkäkivun uusiutumisen taustalla
Selkäkipu on akuuttivaiheessa yleensä jonkin kudoksen vauriosta johtuva epämiellyttävä kokemus. Kudoksen paranemisaikataulu on teoreettinen, ja malli saattaa olla liian yksinkertainen selittämään selkäkivusta toipumisen aikataulua. Selkäranka tulisi nähdä toisistaan riippuvina osioina: yhden osion kudoksen vaurioituminen aiheuttaa muutoksia seuraavan kudoksen kuormittumisessa ja saattaa johtaa toistuvaan kipujaksojen sarjaan. Toisin sanoen välilevyn madaltuminen aiheuttaa hermon ulostuloaukon kaventumisen ja siirtää kuormituksen painopisteen fasettinivelille, jotka alkavat kulua. Kaikki edellä kuvatut prosessit aiheuttavat uuden kipujakson.
Tyypillisesti selkäpotilaan ensimmäiset kipuepisodit tuottavat terävää, pistävää ja selän asennon vaihtamiseen liittyvää kipua. Myöhempien kipujaksojen kipu voi muuttua luonteeltaan syväksi, jomottavaksi säryksi. Ei tarvitse olla Sherlock tajutakseen kyseisten eri kipujaksojen aiheutuvan eri kudoksista. Tällaiset sarjamaiset kipujaksot voivat toistua useiden vuosien ajan.
Rakenteellisia muutoksia voi tapahtua myös kivunkäsittelyjärjestelmässä. Joillakin selkäpotilailla akuuttivaiheen kipu saattaa muuttua krooniseksi. Tällöin kipua viestittävä hermojärjestelmä muuttuu yliaktiiviseksi ja lopulta myös aivojen kipua käsittelevän alueen rakenteet muuttuvat. Käytännössä kroonisesta kivusta kärsivät selkäpotilaat saattavat saada kivun roihahtamaan useilla eri mekaanisilla ärsykkeillä, mutta myös stressaavilla elämäntilanteilla, masentuneisuudella, kivun ja liikkumisen pelolla.
Häiriö selän asennon ja liikkeen kontrollissa
”Mikä lukkiuttaa nikamani tai si-niveleni yhä uudelleen, vaikka toimin lääkärin ja fysioterapeutin ohjeiden mukaan? Olen pyrkinyt kuntoilemaan, mutta sekään ei tunnu takaavan selän kivuttomuutta.”
Viimeisin tutkijoiden nimeämä selkäkivun alaryhmä on liikkeen kontrollin häiriö. Tällä tarkoitetaan potilaan kykenemättömyyttä kontrolloida selän asentoa joko paikallaan pysyvässä asennossa tai taivutettaessa selkää. Potilas on menettänyt kyvyn hallita selkärangan osaa, lannerankaa, sen neutraaliasennossa. Usein kyseessä on rankaa tukevien lihasryhmien heikentynyt aktivaatio. Kipu voi ilmetä koko suoritettavan taivutuksen aikana, staattisessa kuormituksessa tai selän taivutuksen lopussa. Tilanne on ikävän hiipivä, koska kipu alkaa yleensä asteittain, eikä potilas tiedosta aiheuttavansa itse asennollaan kipuprovokaation.
”Ensin tunnen sen selän väsymisenä, sitten kipuna. Jossakin siellä alaselän alueella”
Tyypillistä liikekontrollin häiriöille on niiden suuntaspesifisyys. Häiriön suunta voi olla yhdistynyt selkärangan eteentaivutukseen, selän taakse ojentamiseen tai sivutaivutukseen ja kiertoliikkeeseen. Kullekin liikekontrollin häiriösuunnalle on havaittavissa joko selkärankaan kiinnittyvien lihasten aktivaation heikentyminen tai lihassuojamekanismi. Juuri tämän väärän ”koodin” takia näiden potilaiden saama hoitovaste perinteisistä kuntoutusmalleista on vaatimaton tai lyhytkestoinen.
Liikekontrollin häiriön hoitamisen päätavoite on opetella asiantuntijan johdolla selän liikekontrolli uudelleen. Jakson aikana potilas saa valmiuksia välttää kipua provosoivia asentoja. Hänelle opetetaan fyysisiä harjoitteita, joilla kontrollihäiriötä pyritään poistamaan. Tietoisuuden lisääntyessä kivun pelko loppuu. Tällä on alitajuntaisesti suuri vaikutus liikkeen ja vartalon asennon normalisoitumiseen.
Miten selkäkuntoutus voisi kehittyä?
Selkäkipu voi johtua varsinaisesta selkäsairaudesta, mekaanisesta liikehäiriökivusta, ei-mekaanisesta syystä (psykososiaaliset tekijät) tai liikekontrollin häiriöstä. Näiden erilaisten kipumekanismien hoitaminen vaatii lääkäreiltä ja muilta selkäkipua hoitavilta ammattihenkilöiltä huomattavan laaja-alaista näkemystä. Selkäpotilaan kuntoutuksen tulevaisuuden haaste on kehittää kunkin potilaan yksilölliseen kiputilanteeseen – ennen kaikkea kipuun johtaviin syihin – perustuva kuntoutusohjelma. Tietoa onnistuneista selkähoitomenetelmistä on jo paljon, nyt olisi aika soveltaa niitä viisaammin.
Toteutuuko selkäkuntoutuksessa yksilöllinen potilaan kokonaistilanteen huomioiva lähestymistapa? Ei. Osataanko selkäpotilaan liikekontrollin häiriöön puuttua? Ei vielä tarpeeksi.
Pitäisikö selkäkuntoutuksessa asettaa yksilöllisemmät tavoitteet ja keinot? Kyllä. Pitäisikö liikekontrollin häiriön toteamiseen ja ohjaukseen kiinnittää enemmän huomiota? Ehdottomasti kyllä.
Allaolevasta linkistä voi ladata alkuperäisen tiedoston ( .docx )