Kolumni
Vesa Lehtola
Hyvis.fi
Miksi selkäkipu ei lopukaan?
Istun Kotkan torilla kahvimuki ja sokerinen posso edessäni. Silmäilen Iltiksen lisäksi viereisissä pöydissä istuvia puolituttuja kotkalaisia. Hajanaisia tarinanpätkiä kulkeutuu tajuntaani. Lähimpänä minua olevassa viereisessä pöydässä istuu kaksi keski-ikäistä miestä, keskustelevat kovaäänisesti keskenään.
– Sinullakin? Aivan samat oireet, joo, vasempaan reiteen.
– Aamut on ihan hirveät.
Biopsykososiaalisessa viitekehyksessä riittää pureskeltavaa. Ja kun sillä kehystää kroonisen selkäkivun, muodostuu melkoinen keitos termejä, syy-seuraussuhteita ja oirekuvia. Kroonisen selkäkivun monimuotoisuutta voi kuvata käyttäen kolmikantaista mallia. Kroonisella selkäkivulla tarkoitetaan yksittäisen kipujakson jatkumista yli kolmen kuukauden rajan. Krooniseen kipuun liittyy usein ihon tuntopuutoksia, lihastoiminnan heikentymistä, tasapainon häiriöitä, univaikeuksia, ongelmanratkaisukyvyn heikentymistä ja persoonallisuuden muutoksia. Luit oikein – selkäkivun pitkittymisellä on yllättävän paljon vaikutuksia ihmisen elämänlaatuun.
Bio
Alaselkäkivun fyysinen syy on kudoksen vaurioitumisen seurauksena ilmenevä ohimenevä kipujakso. Selkäydinkanavan ahtauma, nikaman siirtymä, hermojuuren puristustila (välilevyn pullistuman seurauksena) ja erilaiset tulehdukselliset tilat ovat varsinaisia selkäsairauksia. Suurin osa selkäkipua potevista ihmisistä ei saa tällaista diagnoosia, vaan heidän tilaansa luokittelee yleistermi selkävaiva. Kudosperäisen ajattelumallin mukaan kivun aiheuttajat ovat välilevyt, fasettinivelet, risti-suoliluunivelet ja lihas- ja sidekudokset. Kudoksen vaurioituessa keho reagoi viestittämällä aivoille uhkaavasta tilanteesta, minkä normaali vaste on kivuntuntemus. Tyypillinen esimerkki on epäonnistuneeseen nostotilanteeseen liittyvä välilevyperäinen kipu, jonka korjaamiseksi aivojen puolustusmekanismi tuottaa alaselkään tulehdusta alentavaa nestettä ja keho vastaa ympärillä olevien lihasten suojaavalla lihasjännityksellä. Teorian mukaan kudosvaurion korjaantuessa kivuntunne lievittyy ja lopulta poistuu kokonaan.
Läheskään aina kudoksen vaurioitumisen (teoreettinen) korjausaikataulu ja ihmisen kokeman kivun (todellinen) aikataulu eivät ole yhtenevät. Kriittisesti kudosvauriomalliin suhtautuvat asiantuntijat kehottavat selkäkivun toipumisaikataulun laajentamiseen; yksittäisen kudoksen paranemisen sijaan selkäranka tulisi nähdä toisistaan riippuvina osioina, joista yhden kudoksen vaurioituminen aiheuttaa muutoksia seuraavan kudoksen kuormittumisessa ja johtaa toistuvaan kipujaksojen sarjaan. Toisin sanoen: Välilevyn madaltuminen aiheuttaa hermon ulostuloaukon kaventumisen ja siirtää kuormituksen painopisteen fasettinivelille, jotka alkavat kulua. Kaikki edellä kuvatut prosessit aiheuttavat uuden kipujakson. Tällaisten sarjamaisten kipujaksojen kestoaika mitataan vuosissa, ei kolmen kuukauden mallin mukaisesti.
Psyko
Vastoin yleistä uskomusta eri ihmisten kipukynnykset ovat melko yhtenevät. Sen sijaan pitkittyneen kivun kokemiseen ja kivun sietoon liittyvät tekijät eroavat suuresti eri ihmisten välillä. Kipu on stressitilanne ja jokaisella meistä on kehittynyt oma tapamme selviytyä hankalista tilanteista. Periaatteessa kivun käsittely on ongelmanratkaisutilanne, mutta muuttuu helposti tunnetasolla tapahtuvaksi ohjaukseksi. Elämänkokemuksista riippuen kivun kokemiseen saattaa liittyä negatiivisia tunteita kuten ahdistusta, pelkoa ja jopa syyllisyyden tunteita.
Selkäkipuun liittyvät odotukset vaikuttavat merkittävästi kivun kokemiseen. Yleensä ihmisillä on olemassa käsitys siitä, mistä kipu johtuu, miten sitä pitää hoitaa sekä miten pitkään siitä toipuminen kestää. Epätietoisuus lisää negatiivisuutta ja saattaa passivoida kipupotilasta. Onnekas on se selkäpotilas, joka saa kivun alkuvaiheessa uskottavan selityksen, toipumisennusteen ja tilanteen rauhoittelun asiantuntijalta!
Uskomus liikkumisen vaarallisuudesta selkäkivun esiintymisen aikana on selkäkipua pitkittävä tekijä. Pelko kivun lisääntymisestä tai toipumisajan pidentymisestä ohjaa joitakin selkäpotilaita täydelliseen aktiviteetin vähentämiseen. Liikkumisen välttämiseen saattaa liittyä liioiteltu kiputuntemus eli katastrofointi.
Masennusta esiintyy tilastojen mukaan yhä suuremmalla määrällä ihmisiä, myös selkäkipupotilailla. Pitkittyneen selkäkivun ja masennusoireiden syy-seuraussuhteita voidaan tarkastella kahdella näkökulmalla: mikäli selkäkipu jatkuu ja uhkaa muuta terveyttä esimerkiksi yöunien vähentymisen myötä, ovat masennusoireet seuraus selkäkivusta. Toisaalta viime aikoina on havaittu osan varsinaisista masennuspotilaista kokevan ahdistuneisuuden sijaan kivun tunnetta selän alueella.
Sosiaalinen
Kun selkäkivun tutkiminen etäännytetään riittävän pitkälle yksilöstä, saadaan luotua tilastollisia riskitekijöitä kivun syntymiseen. Yksi selkäkivun ja erityisesti iskiasoireen syy on fyysisesti kuormittava työ, johon sisältyy raskaita nostoja ja hankalia selän asentoja. Vähäinen liikunta, lihavuus ja tupakointi saattavat lisätä selkäkipuja. Myös stressi ja tyytymättömyys työhön ovat yhteydessä selkävaivoihin. Syyt ovat siis osittain samoja kuin sydän- ja verisuonitaudeissa.
Selkäkivun pituuden on joissakin tutkimuksissa osoitettu olevan verrannollinen saatavaan etuuteen eli länsimaisessa sairaslomakäytännössä syntyy pitempiä sairaslomia kuin kehittymättömissä maissa. Ruotsissa on käynnissä kokeilu selkävaivaisen sairaslomalta toipumisen nopeuttamiseksi. Työkaveri ottaa yhteyttä sairaslomalla olevaan kollegaan ja kysyy kuulumisia ja tarvittaessa käy tämän kotona tervehtimässä. Heja Sverige!
Elämä on valintoja
Esimerkissäni kaksi samassa elämäntilanteessa olevaa 35-vuotiasta toimistotyötä tekevää miestä epäonnistuu kuormittavassa nostotilanteessa, ja aiempien lievien selkävaivojen päätepisteeksi tapahtuu välilevyn totaalirepeämä eli välilevytyrä. Oireet selän ja säteilykivun muodossa myös jalan alueelle ovat niin voimakkaat, että ortopedi ehdottaa leikkaushoitoa. Molemmat henkilöt saavat ilmoituksen joutumisestaan leikkausjonoon.
Herra A on sarkastisen tyytyväinen oireiden sijoittumisesta oikeaan jalkaan, koska vasen jalka on keilailussa tärkeä tukijalka. Hän ottaa yhteyttä työnantajaansa ja ehdottaa korkeussäädettävän työpöydän hankkimista töihin paluun nopeuttamiseksi. Herra A varaa ajan fysioterapeutilta saadakseen odotusajalle sopivan omatoimisen harjoitusohjelman.
Herra B on äärimmäisen ärtynyt ja turhautunut, koska vaimo joutuu aamuisin auttamaan sukat jalkaan. Sekin harmittaa, että vaimo ei tunnu ymmärtävän kuinka kipeä selkä voi olla. Töissäkin olisi ollut vuoden tärkein projekti juuri alkamassa. Leikkauksesta ei kuulu mitään, kukaan ei tunnu välittävän.
Kumpi herroista saa selkäkivusta aiheutuvan haitan paremmin hallintaansa?
Edellä kuvatun pitkittyneen selkäkivun biopsykososiaalisen luonteen perusteella esitän, että kahta täysin samanlaista selkäkipua ei ole olemassa. Yksittäisen selkäpotilaan näennäisesti samanlainen kivun perussyy, esimerkiksi selkärangan ahtauman aiheuttama hermojuuren tulehdus, saattaa muuttua kivun kokemukseen vaikuttavien tekijöiden muututtua vuosien mittaan. Ja vaikka arvostan suuresti vertaistukiryhmien toimintaa, mennään joskus harhaan vertailtaessa kahden samaa oirekuvaa kokevan potilaan saamia hoitoja keskenään. Kivun syy ja ihmisen kokonaistilanne saattavat poiketa ratkaisevasti toisistaan.
Viereisen pöydän selkäkipuisten kaverusten keskustelu kiihtyy, nyt puheenaihe siirtyy röntgenkuviin. Nielaisen viimeisen palan munkkipossosta. Nupukivetetyllä kadulla tuijottava pulu kääntyy pettyneenä seuraavaa kahvilan asiakasta ja tämän namipalaa kyttäämään. Silmäkulmastani huomaan toisen miehistä, itselleni tutumman, tarttuvan kaveriaan kyynärpäästä. Mies kuiskaa toiselle jotakin ja nyökkää minuun päin. Vaistoan kaverusten keräävän rohkeutta kysymyksilleen.
Ruokatunti on lopussa. Pöydälle jää puoleksi luettu Iltis poistuessani torikahvilasta.
Allaolevasta linkistä voi ladata alkuperäisen tietoston ( .docx )