Hannu Luomajoen ja Anna Sievisen kirjoittama Taltuta kipu -istuvan ihmisen käsikirja pyrkii antamaan selkäkipuiselle ihmiselle selkeitä tietoja ja taitoja selkäkivun kukistamiseen. Kirjan luettuani vakuutuin heidän suurimmalta osin siinä onnistuneen.
Kirja jakautuu kahteen päälinjaan: tuki- ja liikuntaelimistön toiminnan esittelyyn ja ihmisten kokemien tules-kipujen hoitamisen pääpiirteiden avaamiseen. Näiden molempien päälinjojen yhdistävä tekijä on omatoimisen liikunnan ylistys. Anatomia, fysiologia, tule-vaivat, kivun fysiologia ja yleisimmät hoitomenetelmät päätyvät kirjoittajien luomassa tarinassa samaan lopputulemaan; liikunta on oikein annosteltuna selkeästi paras lääke ja ennaltaehkäisy tule-vaivoissa. Tieteellisen näytön tuki on kirjoittajien takana yksiselitteisen selkeästi.
Kirjan alkuosan ihmisen kehityshistorian kuvaus on lukijalle nautinnollinen kokemus. Mielleyhtymä Juha Hurmeen Finlandia-palkittuun Niemi-teokseen käy usein mielessä lukiessani metsästäjä-keräilijän kehityskaaresta nykyiseen istuvan ihmisen malliin. Luova ratkaisu on esitellä proteoglykaani Petri Pulloharjana ja kollageeni Kaisa Kollageenina. Tarina saa uuden ulottuvuuden näiden tyyppien kietoutuessa toisiinsa sidekudoksen vahvistuessa ja heidän erotessa toisistaan haurastumisen seurauksena. Liikunnan vaikutusmekanismeista juuri tuki- ja liikuntaelimistön rasituksensiedon lisääntyminen saa oivallisen kehystarinan.
Kivun biopsykososiaalinen viitekehys avataan lukijaystävällisesti, kevyesti ja ymmärrettävästi. Psyykkisen stressin aikaansaama kortisoli-hormonin liiallinen eritys pysäyttää lukijan pohtimaan omaa henkistä kuormitustaan ja sen aiheuttamaa painetta kivun kokemukselle. Fyysisten rakenteiden luonnollinen paranemisprosessi nostetaan havainnollisesti tekstissä esille ja meille tule-vaivojen kanssa työskenteleville fysioterapeuteille teksti toimii tukena selitysmalleillemme.
Kirjassa ei ole yhtään kuvaa, mikä on mielestäni hyvä ratkaisu. Kriittisesti arvioituna kirjan loppuosan sinänsä selkeään hoitomallien esittelyyn olisin kaivannut hieman avaruutta; lähes kaikkien diagnoosien hoitomallina pari fysioterapiakertaa ja sen jälkeiset omatoimiset harjoitteet tuntuu fysioterapeutin näkökulmasta hieman ylimalkaiselta. Niissä tutkimusasetelmissa, missä fysioterapiaa on toteutettu yksilöllisesti, hoitokäyntejä on ollut selkeästi enemmän. Stratifioitujen tutkimuslomakkeiden kehittäjien kansainvälinen työryhmä ehdottaa niille potilaille, joilla on korkea riski saada selkäkipu pitkittymään, intensiivisempää fysioterapiaa. Lisäksi en nähnyt kirjassa kertaakaan trendikästä vertaistuki-sanaa. Luulen kirjoittajien painotuksen olleen akuutin ja subakuutin kiputilan tehokkaassa haltuunotossa sekä vaivojen ennaltaehkäisyssä, minkä vuoksi kroonisen kivun hoitoperiaatteet jäävät vähemmälle käsittelylle.
Nautittava ja selkeä lukukokemus. Tulen mielelläni lainaamaan kirjaa vastaanotollani käyville tule-vaivaisille asiakkaille.