fysioterapia

Kun Keith Richards ruoskii Rolling Stonesin Start Me Upin avausriffin käyntiin selkäytimessäni värähtää. Hermoimpulssit käynnistyvät, livekeikkojen muistijäljet lyövät alitajunnan läpi. Korvat herkistyvät desibelimyrskyn vastaanottajaksi. Katse keskittyy Keithin keltamustaan Gibsoniin. Tuoksut: savua, oma hienhaju, sateenjälkeisen stadionin ja tiiviin ihmismassan haju. Suun karhea tuntuma on viimeisen irlantilaisviskin poltteinen. Vuosien odotuksen täyttyminen Helsingissä, Göteborgissa tai Wienissä; jos Start Me Up avaa keikan, kyyneleet alkavat valua. Eturivissä se ei ole edes harvinaista. Meidän taustat vaihtelevat, mutta Rollarikeikalla kuoriutuu pinnan ravistava alkukantaisuus. Kaksi seuraavaa tuntia avausbiisin jälkeen olen vapaa. Mies.

Ja nyt tuo impulssivirta huuhtelee minua päivittäin: tekstiviestin hälytysääni möykkää Start Me Uppia!

STarT Back Screening Tool on Keelen yliopistossa kehitetty seulontakysely. Lomake on osoittautunut lupaavaksi selkäpotilaiden hoitolinjauksen määrittäjäksi: matalan riskin potilaille riittää kevyemmät toimenpiteet ja korkean kroonistumisriskin potilaat tulisi hoitaa moniammatillisisesti. Professori Jaro Karppisen työryhmä suoritti lomakkeen suomennoksen validointitutkimuksen (Transcultural adaption and psychometric properties of the STarT Back Screening Tool among Finnish low back pain patients. European Spine Journal, 2015 Feb.). Tulemme saamaan STarTin kliiniseen käytäntöön keväällä 2016 tekstiviimeistelyjen jälkeen. Lataan sen tällöin tältä sivulta ladattavaksi ja tulostettavaksi.

If you start me up
If you start me up I’ll never stop

You can start me up
You can start me up I’ll never stop
I’ve been running hot
You got me just about to blow my top
You can start me up, you can start me up,
I’ll never stop, never stop, never stop, never stop

(Jagger/Richards)

 

 

 

Tutkimusprojektini ja tulevan filosofian tohtorin tutkintoni konkreettisin tuotos lienee väitöskirja. Käydessäni elokuussa Kuopiossa suorittamassa opintoja tapasin kaksi ohjaajaani. Olavi Airaksisen ja Ville

PTA-mittarin validointitutkimus

PTA-mittarin validointitutkimus

Leinosen kannustamana aloitan nyt väitöskirjani työstämisen. Onneksi prosessi on pitkälti aiempien tekstieni kokoamista, tekstin järjestelyä ja editointia. Tämän vuoksi en hakenut kirjoittamiseen apurahaa, vaan kirjoitan kirjan oman Kotkan OMT-Fysiossa tapahtuvan työni ja koulutustehtävieni ohessa. Tavoitteeni on saada väitöskirjan luonnos esitarkastukseen tammikuussa 2016.

Päätutkimukseni julkaisupäätös on vielä varmistumatta, mutta uskon päätöksen tulevan vielä tämän vuoden puolella.

Seitsemän vuoden työ latautuu kansien väliin. Tiedosto tiedostolta, lause lauseelta ja pilkkuja viilaamalla.

 

Tutkimuksen protokollan julkaisu

Tutkimuksen protokollan julkaisu

WP_20150424_004Jos tätä väitöstyöprojektia vertaisi 400 metrin juoksuun, uskoisin takakaarteen jälkeisen loppusuoran alkavan häämöttää. Vuonna 2008 aivoriihellä aloitettu ja 2010 virallistettu tutkimusprojekti on edennyt lähes laatimani aikataulun mukaisesti; viimeisen julkaisun päätös puuttuu kuitenkin edelleen. Tämän julkaisun jälkeen aloitan varsinaisen kirjan työstämisen eli sidon eri julkaisut yhteen niitä yhdistävällä tekstillä.

Tutkimukseni esityksiä on vielä aiheen tuoreuden takia jäljellä: Jyväskylässä FYSI-päivillä (juuri nyt, kuvassa UKK-Instituutin tutkimus- ja kehittämisjohtaja Kati Pasanen), Singaporessa Fysioterapeuttien Maailmanliiton kongressissa ensi viikolla ja syksyllä Helsingissä Fysioterapiakongressissa. Aihe on herättänyt upeasti kiinnostusta, keskustelua ja kommentointia. Pyrin esityksissäni vastaamaan alkuperäiseen tutkimukseni ydinongelmaan: riittävätkö yleiset harjoitteet korjaamaan liikekontrollin häiriöstä aiheutuvaa selkävaivaa vai tarvitaanko spesifejä harjoitteita.

Olen tehnyt talvella Itä-Suomen yliopistolle myös henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaani kuuluneita opintoja. Onneksi osan kursseista pystyy työstämään omalta kotikoneelta käsin. Kesäloman loppuosan olen ajatellut käyttää Kuopiossa tapahtuviin opintoihin. Oppimisen kannalta perinteinen luento ja siihen liittyvä kommunikaatio kouluttajan kanssa on tehokkaampaa kuin erilaisten sähköisten välineiden kautta tapahtuva tietojen siirto. Ainakin tällaiselle vanhan liiton miehelle.

Oheistin tämän sivuston oikeaan palstaan Selkäliiton julkaiseman HyväSelkä-lehden artikkelin, jonka olen kirjoittanut selkäkipuisille ihmisille. Tarkoitukseni on herättää lukijaa pohtimaan erilaisten selkäkipujen eroavuutta toisistaan.

Lue itse. Ja mieti.

LuennointiaOlen laatinut uuden kaksipäiväisen käytännön koulutuksen fysioterapeuteille. Sen otsikko on Alaselkävaivojen diagnoosikohtainen harjoittelu. Löydät tarkemman sisällön sivuston oikeasta palstasta.

Koulutuksen järjestäjiä tälle syksylle ovat kuopiolainen Snellman Instituutti ja Lahden AMK:n täydennyskoulutusosasto. Olen jo neuvotellut vuodeksi 2015 uusia yhteistyökumppaneita tämän koulutuksen järjestäjiksi.

Vuosi 2012 kääntyi syksyksi. Urani ensimmäinen suullinen esitys englanniksi IAMMM:n BBratislavan kongressissa on takana. Helpotus näkyy olemuksesta? Esitin PSFS-suomennoksen validiteettitutkimuksen tulokset ja alaselkätutkimuksen protokollan.

 

 

 

Vuosi 2013 oli melkoinen matkavuosi. Ensin hain lisäoppia ja -kontakteja liikekontrollin häiriön tutkimisesta laboratorio-olosuhteissa. Tällainen paikka on Sveitsin Winterthurissa. Am Schlafhausen on taas Euroopan korkein vesiputous Winterthurin lähellä.

Low Back & Pelvic Pain maailmankongressi pidettiin Dubaissa. Esitin tutkimukseni kolmen kuukauden (hoidon välitön vaikutus) tulokset. Toinenkin Itä-Suomen yliopiston tutkija oli saanut kutsun tulla esiintymään. Kuvassa oleva kaverini on nimeltään Marinko Rade.

Dubai kongressikuvaDubaiDubai kongressi

Winterthur

 

Kolmas vuoden 2013 matka suuntautui Bordeauxiin oheisen julisteen informaation mukaisesti. Nyt esitin tutkimuksen kolmen kuukauden tulosten lisäksi alustavan lopputuloksen.

altAmKW-ud3rhmsZ9qNPAU55ZexrFUcJpKxFJiIFZr-n9tl_jpg

1441354_10200746078040532_1281156622_n

altArCVOP1uz3dMEjl9G-Zog2q05ZUrvQDM448M6pd_s9xs_jpg(1)Paluumatkalla Pariisissa ihastutti Montmartren kaupunginosa.

 

Kaavio_1Alaselkäkivun pitkittymisen syyt. Miten erilaisia ovatkaan selkäkipuiset

”Tässä artikkelissa esitellään kroonisten alaselkäkipujen uusi alaryhmäluokittelu. Luokittelun on kehittänyt australialainen selkätutkija Peter O´Sullivan ja se perustuu selkäkivun hallitsevaan mekanismiin. Alaryhmäluokittelun mukaisesti selkäpotilaat kuuluvat joko varsinaisista selkäsairauksista tai epäspesifeistä selkävaivoista kärsiviin. Näitä epäspesifejä selkävaivoja esiintyy huomattavasti enemmän kuin varsinaisia selkäsairauksia. O´Sullivan on ensimmäisenä saanut epäspesifisen selkävaivan jaoteltua kliinisiin alaryhmiin. Artikkelin kirjoittaja on kotkalainen OMT-fysioterapeutti, TtM, TULE-fysioterapian erikoisasiantuntija Vesa Lehtola, joka tekee Kuopion yliopistoon väitöstyötä aiheesta ”Liikekontrollin häiriön harjoitteiden ja yleisten harjoitteiden vaikutus alaselkäkipuun”.

Alaselkäkipu on tavallinen vaiva. Kahdeksan kymmenestä aikuisesta tuntee alaselkäkipuja elämänsä aikana. Useimmilla heistä on ollut useita kipujaksoja. Suuri osa työkyvyttömyyseläkkeistä ja sairauspoissaoloista johtuu selkäsairauksista. Osa alaselän vaivoista vaatii pikaista lääkärin hoitoa, mutta valtaosa paranee itsekseen tai lääkityksellä muutamassa viikossa. Pitkittyvien selkävaivojen hoito on ryhmätyötä, jossa potilaalla itsellään on tärkeä osuus.

Yksi selkäkivun ja erityisesti iskiasoireen syy on fyysisesti kuormittava työ, johon sisältyy raskaita nostoja ja hankalia selän asentoja. Vähäinen liikunta, lihavuus ja tupakointi saattavat lisätä selkäkipuja. Myös stressi ja tyytymättömyys työhön ovat yhteydessä selkävaivoihin. Syyt ovat siis osittain samoja kuin sydän- ja verisuonitaudeissa.
Käypä hoito -suosituksessa potilaat jaetaan oireiden keston mukaan kolmeen ryhmään. Äkillisissä tapauksissa selkäkipu on kestänyt enintään 6 viikkoa, pitkittyneessä vaivassa yli 6 mutta alle 12 viikkoa ja kroonistuneessa selkävaivassa enemmän kuin 12 viikkoa.

1. Varsinaiset selkäsairaudet

Alaselkäsairauksissa kipu on yleensä se oire, joka tuo potilaan lääkärin vastaanotolle. Lääkärin tehtävänä on tunnistaa ne potilaat, joilla voi olla vakava sairaus tai hermojuuren puristustila. Tällaisia selkäsairauksia ovat mm. selkärangan kasvaimet, tulehdukset sekä nikamamurtumat. Kasvaimille ja tulehduksille on tyypillistä jatkuva ja asteittain lisääntyvä selkäsärky, joka vaivaa levossakin. Potilaan yleiskunto on usein heikentynyt ja painokin mahdollisesti pudonnut. Hyvänlaatuisissa äkäisissäkin selkäoireissa potilaan yleiskunto sen sijaan on hyvä. Nikamamurtumat ovat tavallisesti iäkkäiden vaivoja, ja niiden yleisin syy on kaatuminen. Vakavat selkäkipujen syyt ovat onneksi hyvin harvinaisia. Jos lääkäri niitä epäilee, syyn pikainen selvittäminen ja potilaan nopea hoitoonohjaus on tärkeää. Sairauden selvitystyössä tarvitaan usein erikoissairaanhoidon apua.
Iskiasoireessa selkäkipu säteilee alaraajaan, tavallisimmin polven alapuolelle. Noin joka 10. selkäkipua kokevalla on säteilykipua. Voimakkaan oireilun tavallisin syy on välilevytyrä, joka voi aiheuttaa myös tuntohäiriöitä jalkaterän alueelle ja nilkan lihasten heikkoutta. Iskiasoireisto paranee yleensä varsin hyvin. Osa potilaista toipuu kuukaudessa kohtalaiseen kuntoon, ja kolmen kuukauden kuluttua jo valtaosa potilaista voi melko hyvin. Vähemmän kuin yksi kymmenestä iskiaspotilaasta joudutaan leikkaamaan. Pikainen päivystysleikkaus tehdään mm. silloin, kun välilevytyrä pullistuu selkäydinkanavaan ja aiheuttaa ns. ratsupaikkaoireyhtymän. Tilaan liittyy virtsaamisvaikeutta ja tunnon heikentymistä peräaukon ja sukupuolielinten alueella. Ratsupaikkaoireyhtymä on harvinainen; noin kaksi välilevytyräpotilasta sadasta kärsii tästä vaivasta.
Ensimmäisen osan pääasiallisena lähteenä toimi: Selkäsairaudet (alaselkä), Käyvän hoidon potilasversiot (16.9.2008) Antti Malmivaara; Käypä hoito -suositus Aikuisten alaselkäsairaudet:
–> http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi20001

2. Epäspesifiset selkävaivat

Noin 85 prosenttia kroonisista alaselän vaivoista jää ilman varsinaista spesifiä diagnoosia. O´Sullivanin kehittämän alaryhmäluokittelun perustana on laaja biopsykososiaalisen tutkimustiedon yhdistäminen. Malli perustuu selkäongelmaisen potilaan luokitteluun hänen pääasiallisen kipumekanisminsa perusteella. Nämä mekanismit ovat ei-mekaaninen selkäkipu ja mekaaninen selkäkipu. Mekaaninen selkäkipu johtuu joko liikehäiriöstä tai liikekontrollin häiriöstä.

Kuvio: Uusi kroonisen alaselkäkivun alaryhmäluokittelu sivun ylälaidassa.

 

Ei-mekaaniset selkävaivat

Tämän pienen alaryhmän määritelmänä on kivun dominointi psykologisten ja/ tai sosiaalisten tekijöiden aiheuttamana. Alaselkäpotilaan aivojen etuosa alkaa ohjata kivun kontrollointia, mikä johtaa suureen toiminnan häiriöön, muuttuneeseen keskushermoston kivun käsittelyyn, suurenneltuihin epävakaisiin kipujaksoihin ja näiden seurauksena liikekontrollin muuttumiseen. Potilaan toiminnan häiriöihin liittyvät usein hallitsevat psykososiaaliset piirteet, kuten patologinen huolestuneisuus, pelko, viha, masentuneisuus, negatiiviset uskomukset, ratkaisematta jääneet tunne-elämän asiat, heikko ongelmanratkaisukyky ja erityisesti uskomus kaiken liikkumisen olevan vaarallista selän kipuvaiheessa.

”Olipa inhottava päivä. Kaiken lisäksi selkääni alkoi jomottaa”

Ei-mekaanisten toimintahäiriöiden keskeisin piirre on orgaanisen perustan puuttuminen ja samalla mekaanisten kipua provosoivien ja helpottavien tekijöiden puuttuminen. Tämän alaryhmän selkäpotilaat turvautuvat yleensä merkittävän suureen määrään kipulääkitystä ja erilaisiin passiivisiin hoitomuotoihin, vaikka eivät saa niistä hyvää vastetta.
Tämän potilasryhmän hoitaminen vaatii moniammatillista hoitoryhmää ensisijaisena hoitokeinona kognitiivis-behavioristinen terapia.

Liikehäiriö

Tämän alaryhmän määritelmänä on normaalin aktiivisen tai passiivisen liikkeen rajoittuneisuus. Liike voi olla rajoittunut ja kivulias yhteen tai useaan liikesuuntaan. Tyypillisesti liikehäiriön aikana potilaalla on voimakas alaselän lihassuoja varsinkin taivutettaessa selkää kivulloiseen liikesuuntaan. Lihassuojan seurauksena alla olevat nikamaliitokset joutuvat kompressiolle alttiiksi ja niiden kivun asteen lisääntyessä noidankehä jatkuu; tarvitaan lisää suojamekanismeja ja potilas alkaa välttää selän kuormittamista pelätessään kivun ilmaantumista. Kivun pelko on peräisin potilaan muistissa olevan akuuttivaiheen voimakkaasta kipuimpulssista. Pahimmillaan kipua aiheuttavan liikkeen jatkuva välttäminen johtaa ei-toivottuun kompensaatioliikkeeseen aiheuttaen liikekontrollin häiriön.

”Kipu tulee pistävänä, kun taivutan selkääni näin. Juuri tähän kohtaan”

Selkäkivun paikallisen kivun syynä on tavallisimmin (noin 40 %) välilevy, erityisesti sen uloin annulaarinen, rengasmainen osa, ja joskus (noin 15 %) fasettinivel eli kahden peräkkäisen selkänikaman nivelhaarakkeiden välinen pikkunivel. Risti-suoliluuniveltä pidetään selkäkivun syynä noin 15 %: ssa, muut syyt kattavat noin 30 % tapauksista.
Liikehäiriöisen potilaan hoidon tavoite on normaalin kivuttoman liikkeen palauttaminen ja liikkeen pelkoa poistavien tekijöiden kumoaminen. Kognitiivisella ohjauksella pyritään vakuuttamaan potilas siitä, ettei selkäkipu ole vaarallista ja että kompensaatioina tulleiden lihassuojien purkaminen on välttämätöntä. Asiantuntijan laatiman omatoimisen harjoitteluohjelman avulla saavutettu hyöty on siirrettävissä potilaan normaaliin päivittäisiin toimintoihin, esimerkkinä asennon ja ryhdin harjoitteet potilaan työskentelyasennoissa.

Liikekontrollin häiriö

Viimeisin kroonisen alaselkäkivun alaryhmä on liikkeen kontrollin häiriö. Tällä tarkoitetaan potilaan kykenemättömyyttä kontrolloida selän asentoa joko paikallaan pysyvässä asennossa tai taivutettaessa selkää. Potilas on menettänyt kyvyn hallita selkärangan osaa, tässä tapauksessa lannerankaa, sen neutraaliasennossa. Usein kyseessä on rankaa tukevien lihasryhmien heikentynyt aktivaatio. Kipu voi ilmetä koko suoritettavan taivutuksen aikana, staattisen kuormituksen aikana tai selän taivutuksen loppuliikeradalla. Koska kipu alkaa yleensä asteittain, potilas ei yleensä tiedosta aiheuttavansa itse asennollaan kipuprovokaation.

”Ensin tunnen sen selän väsymisenä, sitten kipuna. Jossakin siellä alaselän alueella”

Tyypillistä liikekontrollin häiriöille on niiden suuntaspesifisyys. Häiriön suunta voi olla yhdistynyt selkärangan eteentaivutukseen, selän taakse ojentamiseen tai sivutaivutukseen ja kiertoliikkeeseen. Kullekin liikekontrollin häiriösuunnalle on olemassa selkärankaan kiinnittyvien lihasten tyypillinen aktivaation heikentyminen tai lihassuojamekanismi. Juuri tämän väärän ”koodin” takia näiden potilaiden saama hoitovaste perinteisistä kuntoutusmalleista on vaatimaton tai lyhytkestoinen. Liikekontrollin häiriön hoitamisen pääkeino on kognitiivis-behavioristinen motorisen oppimisen hoitojakso. Jakson aikana potilas saa sekä valmiuksia välttää kipua provosoivia asentojaan että fyysisiä harjoitteita, joilla kontrollihäiriötä pyritään poistamaan. Tietoisuuden lisääntyessä kivun pelko ja aiempien kipua tuottaneiden liikkeiden välttäminen loppuu.

Yhteenveto

Kuten edellä esitetystä voidaan havaita, pitkittyneen alaselkäkivun esiintymismuodot ovat erittäin kompleksiset ja vaihtelevat yksilöittäin suuresti. Selkätutkija Peter O`Sullivanin kehittämän alaryhmäluokituksen suurin ansio on sen laaja biopsykososiaalinen viitekehys. Artikkelin kirjoittajan käsityksen mukaan mallista muodostuu sekä selkäkivun tutkijoiden että selkäongelmaisia hoitavien kliinikoiden ammatillinen kulmakivi. Aiemmissa alaselän tutkimuksissa ei tätä alaryhmäluokittelua ole tehty, mikä osaltaan selittänee monen ansiokkaan hoitomenetelmän keskinkertaisen menestyksen. Vai voidaanko olettaa voimakkaasti psykologisten tekijöiden ohjaaman selkäpotilaan hyötyvän tulehduskipulääkityksestä tai selän manipulaatiohoidosta? Auttavatko selkäkoulun ryhtineuvot henkilöä, jonka lannerangan fasettinivel on lukossa ja liikehäiriötilanne on akuutisti päällä? Ilman alaryhmäluokittelua tehdyissä selkätutkimuksissa on päädytty tuon kaltaisiin tilanteisiin. Näiden aiempien tutkimusten johtopäätösten perusteella lähes kaikille tutkituille hoidoille esitetään ”hoitomuodosta saadun näytön olevan puutteellista…” Seuraavan kymmenen vuoden aikana alaselkäpotilaan käypä hoitosuositukset muuttunevat tarkemmiksi, mikä on sekä potilasryhmän että yhteiskunnan voitto.