fysioterapia

Hannu Luomajoen ja Anna Sievisen kirjoittama Taltuta kipu -istuvan ihmisen käsikirja pyrkii antamaan selkäkipuiselle ihmiselle selkeitä tietoja ja taitoja selkäkivun kukistamiseen. Kirjan luettuani vakuutuin heidän suurimmalta osin siinä onnistuneen.

Kirja jakautuu kahteen päälinjaan: tuki- ja liikuntaelimistön toiminnan esittelyyn ja ihmisten kokemien tules-kipujen hoitamisen pääpiirteiden avaamiseen. Näiden molempien päälinjojen yhdistävä tekijä on omatoimisen liikunnan ylistys. Anatomia, fysiologia, tule-vaivat, kivun fysiologia ja yleisimmät hoitomenetelmät päätyvät kirjoittajien luomassa tarinassa samaan lopputulemaan; liikunta on oikein annosteltuna selkeästi paras lääke ja ennaltaehkäisy tule-vaivoissa. Tieteellisen näytön tuki on kirjoittajien takana yksiselitteisen selkeästi.

Kirjan alkuosan ihmisen kehityshistorian kuvaus on lukijalle nautinnollinen kokemus. Mielleyhtymä Juha Hurmeen Finlandia-palkittuun Niemi-teokseen käy usein mielessä lukiessani metsästäjä-keräilijän kehityskaaresta nykyiseen istuvan ihmisen malliin. Luova ratkaisu on esitellä proteoglykaani Petri Pulloharjana ja kollageeni Kaisa Kollageenina. Tarina saa uuden ulottuvuuden näiden tyyppien kietoutuessa toisiinsa sidekudoksen vahvistuessa ja heidän erotessa toisistaan haurastumisen seurauksena. Liikunnan vaikutusmekanismeista juuri tuki- ja liikuntaelimistön rasituksensiedon lisääntyminen saa oivallisen kehystarinan.

Kivun biopsykososiaalinen viitekehys avataan lukijaystävällisesti, kevyesti ja ymmärrettävästi. Psyykkisen stressin aikaansaama kortisoli-hormonin liiallinen eritys pysäyttää lukijan pohtimaan omaa henkistä kuormitustaan ja sen aiheuttamaa painetta kivun kokemukselle. Fyysisten rakenteiden luonnollinen paranemisprosessi nostetaan havainnollisesti tekstissä esille ja meille tule-vaivojen kanssa työskenteleville fysioterapeuteille teksti toimii tukena selitysmalleillemme.

Kirjassa ei ole yhtään kuvaa, mikä on mielestäni hyvä ratkaisu. Kriittisesti arvioituna kirjan loppuosan sinänsä selkeään hoitomallien esittelyyn olisin kaivannut hieman avaruutta; lähes kaikkien diagnoosien hoitomallina pari fysioterapiakertaa ja sen jälkeiset omatoimiset harjoitteet tuntuu fysioterapeutin näkökulmasta hieman ylimalkaiselta. Niissä tutkimusasetelmissa, missä fysioterapiaa on toteutettu yksilöllisesti, hoitokäyntejä on ollut selkeästi enemmän. Stratifioitujen tutkimuslomakkeiden kehittäjien kansainvälinen työryhmä ehdottaa niille potilaille, joilla on korkea riski saada selkäkipu pitkittymään, intensiivisempää fysioterapiaa. Lisäksi en nähnyt kirjassa kertaakaan trendikästä vertaistuki-sanaa. Luulen kirjoittajien painotuksen olleen akuutin ja subakuutin kiputilan tehokkaassa haltuunotossa sekä vaivojen ennaltaehkäisyssä, minkä vuoksi kroonisen kivun hoitoperiaatteet jäävät vähemmälle käsittelylle.

Nautittava ja selkeä lukukokemus. Tulen mielelläni lainaamaan kirjaa vastaanotollani käyville tule-vaivaisille asiakkaille.

”Osa alaselän vaivoista vaatii pikaista lääkärin hoitoa, mutta valtaosa paranee itsekseen tai lääkityksellä muutamassa viikossa”. Ote on lainattu Selkäkivun Käypä hoitosuosituksesta. Saman katsauksen perusteella selkäkipua oli edellisten 30 päivän aikana ollut 41 %:lla naisista ja 35 %:lla miehistä. Miehillä ikä ei ollut yhteydessä selkäkipuun, kun taas naisilla selkäkipu yleistyi ikääntymisen mukana. Vaikka selkäsairauksissa on useita epäiltyjä riskitekijöitä, minkään tekijän syysuhteesta ei ole vahvaa näyttöä. Fyysisesti selkää kuormittava työ, istumatyö, ylipaino, tupakointi ja osittain myös perintötekijät ovat näitä selkäkivun riskitekijöitä.

VUODELEPOA EI SUOSITELLA SELKÄKIVUN HOITOON
Kun selkäkipu ylittää siedettävän kivun rajan tai mahdollinen alaraajaan säteilevä oire lisääntyy, on syytä mennä lääkärin tai fysioterapeutin arvioitavaksi. Selkäkivun hoidoksi ei suositella vuodelepoa, vaikka henkilö voikin ankaran kivun takia joutua olemaan jonkin aikaa levossa. Perusohje on, että heti kun kivut hellittävät niin paljon, että liikkuminen onnistuu, vuoteesta on paras nousta ja pyrkiä elämään niin normaalia elämää kuin mahdollista. Kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä, pyöräilyä ja uintia, voi harrastaa heti alusta alkaen.

SPESIFI JA EPÄSPESIFI ALASELKÄKIPU
Alaselkäkipu luokitellaan tavallisesti spesifiksi tai epäspesifiksi. Harvinaisia, vakavia selkäsairauksia esiintyy alle yhdellä prosentilla kaikista selkäkipuisista. Spesifejä vaarattomampia alaselkäkivun syitä ovat selkäsairaudet, esimerkiksi hermojuuripuristus, tulehdus, osteoporoosi, selkärankareuma, murtuma, selkäydinkanavan ahtauma tai nikamasiirtymä. Epäspesifi alaselkäkipu on tavallinen alaselkävaiva, johon ei liity selvää lääketieteellistä syytä. Kudosperäisen ajattelumallin mukaan kivun aiheuttajat ovat välilevyt, fasettinivelet, risti-suoliluunivelet ja lihas- ja sidekudokset. Kudoksen vaurioituessa keho reagoi viestittämällä aivoille uhkaavasta tilanteesta, minkä normaali vaste on kivuntuntemus. Epäspesifisyydellä tarkoitetaan tilannetta, että kipua aiheuttavaa kudosta ei pystytä täydellä varmuudella tunnistamaan.

Teorian mukaan kudosvaurion korjaantuessa kivuntunne lievittyy ja lopulta poistuu kokonaan. Läheskään aina kudoksen vaurioitumisen (teoreettinen) korjausaikataulu ja ihmisen kokeman kivun (todellinen) aikataulu eivät ole yhtenevät.

SELKÄKIVUN KOKEMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT
Selkäkipu on monimuotoinen, toisin sanoen sen esiintymiseen ja kivun kokemiseen vaikuttavat myös psykososiaaliset tekijät. Selkäkivun kokemiseen vaikuttavat erityisesti usko, että kipu ja aktiivisuus ovat haitallisia, epäsuhtainen sairauskäyttäytyminen (kuten pitkitetty lepo), masentuneisuus, negatiivisuus ja sosiaalinen vetäytyminen. Lisäksi vaikutusta erityisesti selkäkipuepisodin pitkittymiseen on huomattu olevan henkilöillä, jotka hakeutuvat moniin eri hoitoihin, joilla on fyysisesti raskas työ tai tyytymättömyys työhönsä.

Selkäkipu on inhottavaa. Se saattaa hallita elämää jomottamalla, kolottamalla tai viiltävillä ja pistävillä tuntemuksilla. Vaarallista se ei kuitenkaan ole. Selkäkipua ei kannata ehdoin tahdoin ärsyttää omilla toimilla, mutta aktiivisena pysyminen on aina paras vaihtoehto selkäkivusta toipumiselle.

Artikkelin kirjoittaja:
Vesa Lehtola, Fysioterapeutti OMT, FT, Coronarian Selkäspesialistien kouluttaja

Minulla on ilo kertoa uudesta Coronarian Selkäspesialisti -koulutuksesta, jonka vastuullisena vetäjänä saan toimia. Koulutuksella tavoitellaan Coronarian yhteistä selkäkipuisen asiakkaan fysioterapeuttisen tutkimisen toimintamallia. Tutkimisen yhtenäistäminen tuottaa lisähyötyä asiakkaille ja fysioterapeuteille. Koulutuksen painopiste on fysioterapiasuunnitelman laatiminen aikaisempaa yksilöllisemmin kunkin selkäkipuisen asiakkaan kohdalla. Koulutuksella ohjeistetaan fysioterapeutteja käytännön keinoista toteuttaa näyttöön perustuvaa fysioterapiaa.
Saan olla uuden alussa ja olen siitä iloinen ja innostunut!

Screenshot_20190110-135120

Helsingin Sanomien artikkelitoimittaja Heidi Väärämäki lähestyi minua haastattelupyynnöllään. Kyseessä oli Minä väitän -teemahaastattelu. Puhelinhaastattelu ja lyhyt sähköpostikirjeenvaihtomme sujui hyvässä hengessä. Toimittaja vaikutti perehtyneen aihepiiriin jo ennen keskusteluamme. Haastattelun teema oli minun väitöstyötäni läheltä liippaava: välilevyongelmat alaselän alueella. Artikkelin nettiversio herätti huomiota ja sai aikaan myös yleisöosastoon kirjoitetun vastineen. Oma kärkeni haastattelussa oli herättää selkäkipuisia rohkeasti käyttämään selkäänsä.
Liitän koko artikkelin sivuston oikeaan palstaan otsikon Tietoa selkäkipuiselle alle.

Näyttökuva 2018-10-18 kello 19.43.15Odotukset olivat korkealla, kun sain luettavakseni Hannu Luomajoen uuden kirjan Liikkeen ja liikekontrollin testaaminen ja harjoitteet (VK-Kustannus Oy). Eikä kirja todellakaan pettänyt odotuksia. Klikkaa viereistä kuvaa—->

 

Fysioterapeutin kliininen tutkimustaito ja näyttöön perustuvien hoitomenetelmien valinta on korostunut viimeisten vuosien keskusteluissa.  TULE-vaivojen esiintyvyys ei ole laskenut huolimatta lisääntyneestä vaivojen syntyyn vaikuttavien tekijöiden tunnistamisesta. Parantuneet kuvantamismenetelmät, esimerkiksi magneettikuvaus, eivät myöskään ole varsinaisesti tarkentaneet hoitomenetelmien onnistumista. Kliinisen tutkimisen ja päättelyn yhteistyönä tapahtuva yksilöllisen hoitosuunnitelman laadinta korostuu. Juuri tähän Luomajoen kirja antaa selkeitä toimintamalleja – sekä tutkimisen että potilaalle ohjattavien harjoitteiden kautta.

 

Kirjan jaottelu on selkeä ja lukijaystävällinen. Neljän tutkimus- ja hoitokohteen esittely toimii erinomaisesti (selkä, niska, olka, alaraajat). Kirjan teemat etenevät loogisesti helpoista testeistä haastavampiin ja tarjoaa kullekin liike- tai kontrollihäiriölle näyttöön perustuvaa jatkoharjoittelua. Kuvamateriaali on selkeä ja liittyy oleellisesti testien ja harjoitteiden onnistuneeseen ymmärtämiseen. Kunkin kappaleen lopussa oleva lähdeluettelo on vaikuttava sisältäen tuoreita satunnaistettuja tutkimuksia ja kirjallisuuskatsauksia. Hannun kirja onkin tieteellisen viitekehyksen ja käytännön fysioterapian oivallinen yhteenliittäjä.

 

Mielestäni onnistunut ratkaisu on myös manuaalisen terapian liittäminen liikehäiriöiden fysioterapian käynnistäjäksi. Ja manuaalisen terapian kohdalla tieteellinen tutkimusnäyttö ei ole kiistaton, minkä Hannu selkeästi tuo esille.

 

Löysin toki myös kriittisiä kohteita kirjan sisällöstä. Shirley Sahrmannin uraauurtava työ liikekontrollin häiriöiden testaamiseen ja harjoitteiden laatimiseen tuodaan hyvin esille. Sahrmannin ajatus ns. Kinesiopatologisesta mallista (pitkään jatkuva nivelen väärä kuormitus johtuen liikekontrollin pettämisestä johtaa kudosten patofysiologiaan) on maailmalla joutunut kriittisen tarkastelun kohteeksi; erityisesti vartalon asennon eli huonoryhtisyyden ei ole osoitettu syy-seuraussuhde –analyyseissä johtavan selkäkipuun. Myöskään liikekontrollin heikentyminen ja sen seurauksena alkava selkäkipu ei ole vielä tutkimusasetelmissa selvinnyt. Nykyään onkin fysioterapia-alalla trendikästä puhua kudosten adaptaatiokyvystä ja antaa erityisesti ennestään kivuttomien ihmisten ”liikkua niin kuin haluavat”. Sen sijaan monilla selkäkipuisilla näitä liikekontrollin häiriöitä esiintyy. Uudempi käsitys liikekontrollin häiriöiden spesifeistä harjoitteista on se, että ne palauttavat kipupotilaan monimuotoisen, vaihtelevan selän asennonhallinnan. Luultavasti tämä selittää spesifien harjoitteiden menestyksen erityisesti haitta-asteen alentamisessa ja toimintakyvyn parantumisessa. Sahrmann, jota kirjan kirjoittanut Hannu myötäilee, haluaa puuttua liikkeen optimaalisempaan jakautumiseen eri nivelten välillä jo ennen kipuepisodien alkua. Onko tämä oikea tapa? Väittely jatkukoon.

 

Kirja oli myös helppolukuinen. Hannu on editoijan käsittelynkin jälkeen julkaissut lähes puheenomaisen tekstituotoksen, mikä miellytti minua lukijana. Joidenkin taulukkojen täsmällisyyttä olisin rutistanut editointivaiheessa. Ilmaisu ”ja niin edelleen”, ”jne” toistui usean teksti- ja taulukkokohdan viimeisenä lauseena. Mielestäni ilmaisu jättää lukijalle liian paljon tulkinnanvaraa.

 

Lopuksi haluan vilpittömästi suositella kirjaa. Kenelle? Aivan jokaiselle käytännön työtä tekevälle fysioterapeutille. Kokeneille ja vasta-alkajille.

Näyttökuva 2018-04-04 kello 19.48.11Keväällä 2018 tulee kuluneeksi 30 vuotta valmistautumisestani fysioterapeutiksi. Olen koko työurani työskennellyt tuki- ja liikuntaelinongelmien parissa ja erikoistunut selkäkipujen fysioterapiaan. Kulunut aika on kliseen mukaisesti vierähtänyt nopeasti. Niin voi sanoa myös ammattini sisällön muutoksista; nopeassa vauhdissa kasvava tutkimusmäärä on muuttanut selkäkivun fysioterapiaa.

Viimeisin Muutoksen aalto on juuri nyt käynnissä: kansainvälisen tutkijayhteisön yhteenveto selkäkivun hoitoon käytetyistä menetelmistä muuttaa käytäntöjä radikaalisti. Turhia magneettikuvatutkimuksia, pitkiä sairaslomia, aiheettomia lääkekuureja, selkäleikkauksia ja pitkiä passiivisia hoitojaksoja kritisoidaan ja omatoimiseen selkäkivun itsehoitoon kannustetaan. Fysioterapeutin näkökulmasta terapeutti-potilas -suhde lähentyy; yhteisesti ja selkokielellä laaditut fysioterapian tavoitteet ohjaavat toteutusta. Fysioterapeutin tulee oppia kuuntelemaan potilaan huoli ja osata rohkaista aktiivisuuden säilyttämiseen. Fysioterapeutit saavat myös uusia tutkimuslomakkeita käyttöönsä. Näiden avulla on mahdollista seuloa pelkkää neuvontaa, tai vastaavasti useampaa fysioterapiakäyntiä, vaativa tilanne.

Myös fysioterapian sisältöä tarkentava aaltoliike on käynnistynyt. Viime viikolla väitöstyöni ohjaajan professori Hannu Luomajoen työryhmä julkaisi systemaattisen kirjallisuuskatsauksen liikekontrollin harjoitteiden vaikutuksesta alaselkäkipuun. Näiden harjoitteiden vaikuttavuus on hyvä ja verrattaessa muihin harjoittelumuotoihin liikekontrollin harjoitteet osoittautuivat tehokkaammiksi. Oman väitöstyöni päätutkimus oli myös valikoitunut tähän kirjallisuuskatsaukseen. Tämä tulos ei ratkaise selkäkipuisen potilaan harjoitteiden valikoitumista sellaisenaan, vaan edelleen tarvitaan hyvää potilaan haastattelu- ja kliinistä tutkimustaitoa ja kliinistä päättelyä.

Ja se yksilöllinen, ainutlaatuinen potilas pitää sopivasti vireänä. 30 työvuoden jälkeenkin.

IMG_20180210_142140Olen ollut fysioterapeutin urani aikana monenlaisissa omaa ammattitaitoani arvioivien tilanteiden kohteena: teoriatenttejä, käytännön työnäytteitä, graduseminaareja, kansainvälisiä ja kansallisia kongressiesityksiä unohtamatta väitöstilaisuuttani. Suoria televisioesityksiäkin ja lehdistöhaastatteluja on mahtunut mukaan.

Eilen koin aivan uuden oppimistilanteen Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen fysioterapeuttien verkostoitumistapaamisessa Helsingissä. Kokoontumisen teemana oli ”Ekspertit työssään” ja sain kunnian olla yksi näistä kolmesta ekspertistä. Muut olivat Mikko Patovirta ja Jerry Ketola, raudanlujia alan ammattilaisia kumpikin. Koulutuksen tavoitteena oli havainnollistaa meidän kolmen lähestymistä saman, moniongelmaisen potilaan haastatteluun, tutkimiseen ja fysioterapiasuunnitelman tekemiseen.

Tilaisuus eteni siten, että minä tutkin ja arvioin potilaan ensin. Painotin esityksessäni potilaan itse merkitykselliseksi ongelmaksi kokeman toiminnan korjaamista. Tämän potilaan toimintaongelmat liittyivät pystyasennon hallintaan, seisomiseen ja kävelyyn ja tämän johdosta löysin hänelle asiaan soveltuvia tasapainoharjoitteita. Mikko Patovirta on erikoistunut psykodynaamiseen fysioterapiaan. Hänen lähestymistavassaan samainen potilas sai erittäin käytännönläheisiä kehon jännittymisen reaktioiden tunnistamisharjoitteita. Jerry Ketola toi Suomeen vastikään rantautuneen CFT- menetelmän näkemyksen potilaan haastatteluun ja sitä kautta esille tulleisiin kuntoutumisen esteisiin. CFT eli kognitiivisfunktionaalinen terapia on lupaava, uusia näkökulmia tuonut näkemys potilaan kokonaisuuden huomioivaan terapiaan. Myös Jerryn potilaalle antamat kotiharjoitteet vaikuttivat osuneen kohdalleen ja tilaisuuden potilas koki ne hyödyllisiksi. Mielestäni merkittävää meidän kolmen johtopäätöksissä oli yhtenäinen näkemys potilaan kyvystä pystyä itse omilla toimillaan ja pienillä muutoksilla muuttamaan kiputilaansa ja toimintakykyään.

Tilaisuuden päätti yleisönä toimineiden fysioterapeuttien avoin palautekeskustelu. Itse koin eilen järjestetyn tilaisuuden rakenteen olleen erittäin hyödyllinen; uskon, että ”ekspertit”, yleisö ja potilas loivat monikerroksisen ja kaikkiin suuntiin avautuneen oppimistilanteen, jonka lopuksi koimme kaikki olleemme voittajia.

Oheistan nettisivun, johon on laadittu SOMTY ja SMLYn Syysopintopäivien luentoni. Otsikon mukaisesti luennossa pohditaan alaselkävaivojen harjoittelutapoja teemalla tarvitaanko spesifisyyttä vai riittääkö keskivartalon lihaksia vahvistava harjoittelu. Esitys rakentuu tieteelliseen viitekehykseen ja sen sisällä on myös oman väitöstyöni keskeiset tulokset ja johtopäätökset.

Saat valtuuteni käyttää tätä esitystä oman oppimisen lisäksi opetuskäyttöön esimerkiksi fysioterapiaopiskelijoille.

Joten, tuosta klikkaamalla pääset vauhtiin.. Useassa diassa saat lisätekstiä tai kuvioita näkyviin klikkaamalla dian oikeassa yläkulmassa olevaa nuolta tai Next-painiketta.

https://indd.adobe.com/view/417814f3-c52d-49a2-bdc5-0fb6050c45cd

Tästä on nyt laadittu pysyvä linkki oikean palstan kohtaan Tietoa alan ammattilaisille, josta löytyy otsikko Luento fysioterapeuteille.

Tämä syksy on kiireisin luento- ja koulutusurani aikana. Useat työyhteisöt ovat kutsuneet minut esittämään väitöstyöni tuloksia. Esiinnyn SOMTYn ja SMLYn yhteisillä Syysopintopäivillä Tampereella ja Lounais-Suomen Fysioterapeuttien 90-vuotisjuhlassa Turussa.

Kaikille fysioterapeuteille avoimia koulutuksiani on mm. Lahden AMK:n täydennyskoulutus otsikolla ”Alaselän liikekontrollin häiriö – miten toimia?”

Kaksipäiväinen koulutuskokonaisuus, joka muodostuu ensimmäisen päivän teoriaosuudesta (5 x 45 min.) ja toisen päivän käytännön klinikkatyöskentelystä (8 x 45 min).
Koulutukseen voi osallistua joko molempiin päiviin tai erikseen vain luentopäivään.
22.9.2017 klo 12.00 – 17.00 luento
23.9.2017 klo 9.00 – 16.00 käytännön klinikkatyöskentely.

Ilmoittautuminen

Minna Kämäri
minna.kamari@lamk.fi
p. 044 708 1445

Toivottavasti nähdään koulutuksissa!

Sain kutsun MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmaan asiantuntijan rooliin. Teemana tällä kertaa oli liiallinen särkylääkkeiden käyttö. Oma osuuteni oli kertoa fysioterapian vaikuttavuudesta tuki- ja liikuntaelinkivun hoidossa.

Tilaisuus oli rennon oloinen; asiantuntevat toimittajat johdattivat keskustelun rytmin lähes normaalin päivittäisen kanssakäymisen tasolle. Toinen paikalle kutsuttu asiantuntija oli Auron-ketjun toimitusjohtaja Panu Kuusisto. Ja käyttääkseni kliseistä ilmaisua ”some räjähti”: meidän saamamme palaute oli todella kannustavaa ja teeman esille tuontia kiiteltiin vuolaasti.

Tallenne on (toistaiseksi) katsottavissa https://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001003/huomenta-suomi/762847/keskiviikko-7-6-klo-625.Näyttökuva 2017-06-07 kello 19.39.12