krooninen kipu

”Osa alaselän vaivoista vaatii pikaista lääkärin hoitoa, mutta valtaosa paranee itsekseen tai lääkityksellä muutamassa viikossa”. Ote on lainattu Selkäkivun Käypä hoitosuosituksesta. Saman katsauksen perusteella selkäkipua oli edellisten 30 päivän aikana ollut 41 %:lla naisista ja 35 %:lla miehistä. Miehillä ikä ei ollut yhteydessä selkäkipuun, kun taas naisilla selkäkipu yleistyi ikääntymisen mukana. Vaikka selkäsairauksissa on useita epäiltyjä riskitekijöitä, minkään tekijän syysuhteesta ei ole vahvaa näyttöä. Fyysisesti selkää kuormittava työ, istumatyö, ylipaino, tupakointi ja osittain myös perintötekijät ovat näitä selkäkivun riskitekijöitä.

VUODELEPOA EI SUOSITELLA SELKÄKIVUN HOITOON
Kun selkäkipu ylittää siedettävän kivun rajan tai mahdollinen alaraajaan säteilevä oire lisääntyy, on syytä mennä lääkärin tai fysioterapeutin arvioitavaksi. Selkäkivun hoidoksi ei suositella vuodelepoa, vaikka henkilö voikin ankaran kivun takia joutua olemaan jonkin aikaa levossa. Perusohje on, että heti kun kivut hellittävät niin paljon, että liikkuminen onnistuu, vuoteesta on paras nousta ja pyrkiä elämään niin normaalia elämää kuin mahdollista. Kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä, pyöräilyä ja uintia, voi harrastaa heti alusta alkaen.

SPESIFI JA EPÄSPESIFI ALASELKÄKIPU
Alaselkäkipu luokitellaan tavallisesti spesifiksi tai epäspesifiksi. Harvinaisia, vakavia selkäsairauksia esiintyy alle yhdellä prosentilla kaikista selkäkipuisista. Spesifejä vaarattomampia alaselkäkivun syitä ovat selkäsairaudet, esimerkiksi hermojuuripuristus, tulehdus, osteoporoosi, selkärankareuma, murtuma, selkäydinkanavan ahtauma tai nikamasiirtymä. Epäspesifi alaselkäkipu on tavallinen alaselkävaiva, johon ei liity selvää lääketieteellistä syytä. Kudosperäisen ajattelumallin mukaan kivun aiheuttajat ovat välilevyt, fasettinivelet, risti-suoliluunivelet ja lihas- ja sidekudokset. Kudoksen vaurioituessa keho reagoi viestittämällä aivoille uhkaavasta tilanteesta, minkä normaali vaste on kivuntuntemus. Epäspesifisyydellä tarkoitetaan tilannetta, että kipua aiheuttavaa kudosta ei pystytä täydellä varmuudella tunnistamaan.

Teorian mukaan kudosvaurion korjaantuessa kivuntunne lievittyy ja lopulta poistuu kokonaan. Läheskään aina kudoksen vaurioitumisen (teoreettinen) korjausaikataulu ja ihmisen kokeman kivun (todellinen) aikataulu eivät ole yhtenevät.

SELKÄKIVUN KOKEMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT
Selkäkipu on monimuotoinen, toisin sanoen sen esiintymiseen ja kivun kokemiseen vaikuttavat myös psykososiaaliset tekijät. Selkäkivun kokemiseen vaikuttavat erityisesti usko, että kipu ja aktiivisuus ovat haitallisia, epäsuhtainen sairauskäyttäytyminen (kuten pitkitetty lepo), masentuneisuus, negatiivisuus ja sosiaalinen vetäytyminen. Lisäksi vaikutusta erityisesti selkäkipuepisodin pitkittymiseen on huomattu olevan henkilöillä, jotka hakeutuvat moniin eri hoitoihin, joilla on fyysisesti raskas työ tai tyytymättömyys työhönsä.

Selkäkipu on inhottavaa. Se saattaa hallita elämää jomottamalla, kolottamalla tai viiltävillä ja pistävillä tuntemuksilla. Vaarallista se ei kuitenkaan ole. Selkäkipua ei kannata ehdoin tahdoin ärsyttää omilla toimilla, mutta aktiivisena pysyminen on aina paras vaihtoehto selkäkivusta toipumiselle.

Artikkelin kirjoittaja:
Vesa Lehtola, Fysioterapeutti OMT, FT, Coronarian Selkäspesialistien kouluttaja

Minulla on ilo kertoa uudesta Coronarian Selkäspesialisti -koulutuksesta, jonka vastuullisena vetäjänä saan toimia. Koulutuksella tavoitellaan Coronarian yhteistä selkäkipuisen asiakkaan fysioterapeuttisen tutkimisen toimintamallia. Tutkimisen yhtenäistäminen tuottaa lisähyötyä asiakkaille ja fysioterapeuteille. Koulutuksen painopiste on fysioterapiasuunnitelman laatiminen aikaisempaa yksilöllisemmin kunkin selkäkipuisen asiakkaan kohdalla. Koulutuksella ohjeistetaan fysioterapeutteja käytännön keinoista toteuttaa näyttöön perustuvaa fysioterapiaa.
Saan olla uuden alussa ja olen siitä iloinen ja innostunut!

Näyttökuva 2018-04-04 kello 19.48.11Keväällä 2018 tulee kuluneeksi 30 vuotta valmistautumisestani fysioterapeutiksi. Olen koko työurani työskennellyt tuki- ja liikuntaelinongelmien parissa ja erikoistunut selkäkipujen fysioterapiaan. Kulunut aika on kliseen mukaisesti vierähtänyt nopeasti. Niin voi sanoa myös ammattini sisällön muutoksista; nopeassa vauhdissa kasvava tutkimusmäärä on muuttanut selkäkivun fysioterapiaa.

Viimeisin Muutoksen aalto on juuri nyt käynnissä: kansainvälisen tutkijayhteisön yhteenveto selkäkivun hoitoon käytetyistä menetelmistä muuttaa käytäntöjä radikaalisti. Turhia magneettikuvatutkimuksia, pitkiä sairaslomia, aiheettomia lääkekuureja, selkäleikkauksia ja pitkiä passiivisia hoitojaksoja kritisoidaan ja omatoimiseen selkäkivun itsehoitoon kannustetaan. Fysioterapeutin näkökulmasta terapeutti-potilas -suhde lähentyy; yhteisesti ja selkokielellä laaditut fysioterapian tavoitteet ohjaavat toteutusta. Fysioterapeutin tulee oppia kuuntelemaan potilaan huoli ja osata rohkaista aktiivisuuden säilyttämiseen. Fysioterapeutit saavat myös uusia tutkimuslomakkeita käyttöönsä. Näiden avulla on mahdollista seuloa pelkkää neuvontaa, tai vastaavasti useampaa fysioterapiakäyntiä, vaativa tilanne.

Myös fysioterapian sisältöä tarkentava aaltoliike on käynnistynyt. Viime viikolla väitöstyöni ohjaajan professori Hannu Luomajoen työryhmä julkaisi systemaattisen kirjallisuuskatsauksen liikekontrollin harjoitteiden vaikutuksesta alaselkäkipuun. Näiden harjoitteiden vaikuttavuus on hyvä ja verrattaessa muihin harjoittelumuotoihin liikekontrollin harjoitteet osoittautuivat tehokkaammiksi. Oman väitöstyöni päätutkimus oli myös valikoitunut tähän kirjallisuuskatsaukseen. Tämä tulos ei ratkaise selkäkipuisen potilaan harjoitteiden valikoitumista sellaisenaan, vaan edelleen tarvitaan hyvää potilaan haastattelu- ja kliinistä tutkimustaitoa ja kliinistä päättelyä.

Ja se yksilöllinen, ainutlaatuinen potilas pitää sopivasti vireänä. 30 työvuoden jälkeenkin.

IMG_20180210_142140Olen ollut fysioterapeutin urani aikana monenlaisissa omaa ammattitaitoani arvioivien tilanteiden kohteena: teoriatenttejä, käytännön työnäytteitä, graduseminaareja, kansainvälisiä ja kansallisia kongressiesityksiä unohtamatta väitöstilaisuuttani. Suoria televisioesityksiäkin ja lehdistöhaastatteluja on mahtunut mukaan.

Eilen koin aivan uuden oppimistilanteen Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen fysioterapeuttien verkostoitumistapaamisessa Helsingissä. Kokoontumisen teemana oli ”Ekspertit työssään” ja sain kunnian olla yksi näistä kolmesta ekspertistä. Muut olivat Mikko Patovirta ja Jerry Ketola, raudanlujia alan ammattilaisia kumpikin. Koulutuksen tavoitteena oli havainnollistaa meidän kolmen lähestymistä saman, moniongelmaisen potilaan haastatteluun, tutkimiseen ja fysioterapiasuunnitelman tekemiseen.

Tilaisuus eteni siten, että minä tutkin ja arvioin potilaan ensin. Painotin esityksessäni potilaan itse merkitykselliseksi ongelmaksi kokeman toiminnan korjaamista. Tämän potilaan toimintaongelmat liittyivät pystyasennon hallintaan, seisomiseen ja kävelyyn ja tämän johdosta löysin hänelle asiaan soveltuvia tasapainoharjoitteita. Mikko Patovirta on erikoistunut psykodynaamiseen fysioterapiaan. Hänen lähestymistavassaan samainen potilas sai erittäin käytännönläheisiä kehon jännittymisen reaktioiden tunnistamisharjoitteita. Jerry Ketola toi Suomeen vastikään rantautuneen CFT- menetelmän näkemyksen potilaan haastatteluun ja sitä kautta esille tulleisiin kuntoutumisen esteisiin. CFT eli kognitiivisfunktionaalinen terapia on lupaava, uusia näkökulmia tuonut näkemys potilaan kokonaisuuden huomioivaan terapiaan. Myös Jerryn potilaalle antamat kotiharjoitteet vaikuttivat osuneen kohdalleen ja tilaisuuden potilas koki ne hyödyllisiksi. Mielestäni merkittävää meidän kolmen johtopäätöksissä oli yhtenäinen näkemys potilaan kyvystä pystyä itse omilla toimillaan ja pienillä muutoksilla muuttamaan kiputilaansa ja toimintakykyään.

Tilaisuuden päätti yleisönä toimineiden fysioterapeuttien avoin palautekeskustelu. Itse koin eilen järjestetyn tilaisuuden rakenteen olleen erittäin hyödyllinen; uskon, että ”ekspertit”, yleisö ja potilas loivat monikerroksisen ja kaikkiin suuntiin avautuneen oppimistilanteen, jonka lopuksi koimme kaikki olleemme voittajia.

Kun Keith Richards ruoskii Rolling Stonesin Start Me Upin avausriffin käyntiin selkäytimessäni värähtää. Hermoimpulssit käynnistyvät, livekeikkojen muistijäljet lyövät alitajunnan läpi. Korvat herkistyvät desibelimyrskyn vastaanottajaksi. Katse keskittyy Keithin keltamustaan Gibsoniin. Tuoksut: savua, oma hienhaju, sateenjälkeisen stadionin ja tiiviin ihmismassan haju. Suun karhea tuntuma on viimeisen irlantilaisviskin poltteinen. Vuosien odotuksen täyttyminen Helsingissä, Göteborgissa tai Wienissä; jos Start Me Up avaa keikan, kyyneleet alkavat valua. Eturivissä se ei ole edes harvinaista. Meidän taustat vaihtelevat, mutta Rollarikeikalla kuoriutuu pinnan ravistava alkukantaisuus. Kaksi seuraavaa tuntia avausbiisin jälkeen olen vapaa. Mies.

Ja nyt tuo impulssivirta huuhtelee minua päivittäin: tekstiviestin hälytysääni möykkää Start Me Uppia!

STarT Back Screening Tool on Keelen yliopistossa kehitetty seulontakysely. Lomake on osoittautunut lupaavaksi selkäpotilaiden hoitolinjauksen määrittäjäksi: matalan riskin potilaille riittää kevyemmät toimenpiteet ja korkean kroonistumisriskin potilaat tulisi hoitaa moniammatillisisesti. Professori Jaro Karppisen työryhmä suoritti lomakkeen suomennoksen validointitutkimuksen (Transcultural adaption and psychometric properties of the STarT Back Screening Tool among Finnish low back pain patients. European Spine Journal, 2015 Feb.). Tulemme saamaan STarTin kliiniseen käytäntöön keväällä 2016 tekstiviimeistelyjen jälkeen. Lataan sen tällöin tältä sivulta ladattavaksi ja tulostettavaksi.

If you start me up
If you start me up I’ll never stop

You can start me up
You can start me up I’ll never stop
I’ve been running hot
You got me just about to blow my top
You can start me up, you can start me up,
I’ll never stop, never stop, never stop, never stop

(Jagger/Richards)

 

 

 

Oheistin tämän sivuston oikeaan palstaan Selkäliiton julkaiseman HyväSelkä-lehden artikkelin, jonka olen kirjoittanut selkäkipuisille ihmisille. Tarkoitukseni on herättää lukijaa pohtimaan erilaisten selkäkipujen eroavuutta toisistaan.

Lue itse. Ja mieti.