Archives

All posts by

Työnteko ei ole aina hauskaa tai edes mukavaa. Siihen sisältyy valtava osa ihmisen ajankäytöstä ja se sanelee muun elämisen rytmiä määrätietoisesti. Työn sisällön mukauttaminen vastaamaan omia mieltymyksiä helpottaa. Ja, jos ihminen suorastaan pääsee toteuttamaan oman urapolun haluamallaan tavalla, työ muuttuu mielekkääksi osaksi elämää.

Minun kohdalla onni on ollut puolellani koko 33- vuotisen fysioterapeuttiurani ajan. Ensimmäiset 10 vuotta keskityin kehittämään omaa osaamistani ja tietojani. Intohimoa oli paljon; halusin tehdä asiakkaani kanssa parasta mahdollista fysioterapiaa. Pelasin samaan aikaan harrastusmielessä koripalloa ja halusin siinäkin aina itse ratkaista hyökkäyksen. Käänne tapahtui ollessani 35-vuotias: aloin entistä enemmän nauttia hyökkäyksessä viimeisen, korin tekoon vapauttavan syötön antamisesta joukkuekaverille. Se kiitollisuutta huokuva katse! Yhtälailla aloin kiinnostua kollegoiden ohjaamisesta ja kouluttamisesta.

Uran varrella olen suorittanut ammattiin liittyviä tutkintoja ja pyrkinyt hyödyntämään niistä saatuja oppeja sekä asiakkaideni että jatkokoulutuksessani olevien fysioterapeuttien kanssa. Olen myös innostunut viemään selkäkivun arkipäiväistävää tietoutta tavalliselle selkäkipuiselle ihmiselle. Nämä kaikki ovat muokanneet minua ihmisenä sellaiseksi kuin olen, tässä ja nyt. Tutkinnot ovat tuoneet työtehtäviini vaihtelua, sivupolkuisia ja projektiluontoisia tehtäviä. Mutta vielä enemmän minuun on vaikuttanut tämän matkan varrella tapaamani eri ihmiset: olen ollut onnekas ja saanut tehdä työtä hyvähenkisessä työyhteisössä – tuo onni jatkuu muuten edelleen! – ja erikoistumiskoulutuksista on mukaan tarttunut läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita.

Yksi elämääni suuresti nautintoa tuottanut harrastus on ollut matkailu. Tässäkin kohtaa työtehtävät ovat linkittyneet mahdollisuuksiini nähdä maailmaa. Joyriden konkreettista matkakohdeluetteloa ovat Barcelona 2003, Vancouver 2007, Amsterdam 2011, Singapore 2015, Kapkaupunki 2017 ja Geneve 2019: fysioterapeuttien kansainvälisen kattojärjestön kongresseja kaikki. Näissä olen ollut osallistujana, oman väitöstyön esittäjänä ja nyttemmin kansainvälisen liiton edustustehtävissä. Olen havainnut fysioterapeutti -ammatin arvostuksen nousun, ei pelkästään Suomessa, vaan ympäri maailmaa.

Tulevaisuudessa aion selkiyttää omaa työnkuvaani: olen jo kouluttamassa seuraajaa kansainväliseen edustustehtävään ja aion jättää erilaisten koulutustoimikuntien tehtävät nuoremmille kollegoille. Teen tulevaisuudessa pelkästään asiakastyötä ja fysioterapeuttien jatkokoulutusta. Ja kas, monella koulutettavistani on tuo sama intohimoa heijastava katse kuin minulla oli nuorena oppijana! Into välittyy ja tuo energiaa myös kouluttajalle. Muuttuva fysioterapiatieto luo sopivasti itselleni kehittymisen tavoitteita edelleen.

Kiitän Suomen Fysioterapeutteja kultaisen ansiomerkin myöntämisestä minulle. Yhteistyö kanssanne on ollut mutkatonta ja luonut kiintopisteen omalle uralleni, sen alusta noin 10 vuoden päässä häämöttävään loppuun. Olen kiitollinen myös aiemmista matka-avustuksista ja arvonimistä.
Toivon olevani huomionosoituksenne arvoinen. Lämmin kiitos!

Hannu Luomajoen ja Anna Sievisen kirjoittama Taltuta kipu -istuvan ihmisen käsikirja pyrkii antamaan selkäkipuiselle ihmiselle selkeitä tietoja ja taitoja selkäkivun kukistamiseen. Kirjan luettuani vakuutuin heidän suurimmalta osin siinä onnistuneen.

Kirja jakautuu kahteen päälinjaan: tuki- ja liikuntaelimistön toiminnan esittelyyn ja ihmisten kokemien tules-kipujen hoitamisen pääpiirteiden avaamiseen. Näiden molempien päälinjojen yhdistävä tekijä on omatoimisen liikunnan ylistys. Anatomia, fysiologia, tule-vaivat, kivun fysiologia ja yleisimmät hoitomenetelmät päätyvät kirjoittajien luomassa tarinassa samaan lopputulemaan; liikunta on oikein annosteltuna selkeästi paras lääke ja ennaltaehkäisy tule-vaivoissa. Tieteellisen näytön tuki on kirjoittajien takana yksiselitteisen selkeästi.

Kirjan alkuosan ihmisen kehityshistorian kuvaus on lukijalle nautinnollinen kokemus. Mielleyhtymä Juha Hurmeen Finlandia-palkittuun Niemi-teokseen käy usein mielessä lukiessani metsästäjä-keräilijän kehityskaaresta nykyiseen istuvan ihmisen malliin. Luova ratkaisu on esitellä proteoglykaani Petri Pulloharjana ja kollageeni Kaisa Kollageenina. Tarina saa uuden ulottuvuuden näiden tyyppien kietoutuessa toisiinsa sidekudoksen vahvistuessa ja heidän erotessa toisistaan haurastumisen seurauksena. Liikunnan vaikutusmekanismeista juuri tuki- ja liikuntaelimistön rasituksensiedon lisääntyminen saa oivallisen kehystarinan.

Kivun biopsykososiaalinen viitekehys avataan lukijaystävällisesti, kevyesti ja ymmärrettävästi. Psyykkisen stressin aikaansaama kortisoli-hormonin liiallinen eritys pysäyttää lukijan pohtimaan omaa henkistä kuormitustaan ja sen aiheuttamaa painetta kivun kokemukselle. Fyysisten rakenteiden luonnollinen paranemisprosessi nostetaan havainnollisesti tekstissä esille ja meille tule-vaivojen kanssa työskenteleville fysioterapeuteille teksti toimii tukena selitysmalleillemme.

Kirjassa ei ole yhtään kuvaa, mikä on mielestäni hyvä ratkaisu. Kriittisesti arvioituna kirjan loppuosan sinänsä selkeään hoitomallien esittelyyn olisin kaivannut hieman avaruutta; lähes kaikkien diagnoosien hoitomallina pari fysioterapiakertaa ja sen jälkeiset omatoimiset harjoitteet tuntuu fysioterapeutin näkökulmasta hieman ylimalkaiselta. Niissä tutkimusasetelmissa, missä fysioterapiaa on toteutettu yksilöllisesti, hoitokäyntejä on ollut selkeästi enemmän. Stratifioitujen tutkimuslomakkeiden kehittäjien kansainvälinen työryhmä ehdottaa niille potilaille, joilla on korkea riski saada selkäkipu pitkittymään, intensiivisempää fysioterapiaa. Lisäksi en nähnyt kirjassa kertaakaan trendikästä vertaistuki-sanaa. Luulen kirjoittajien painotuksen olleen akuutin ja subakuutin kiputilan tehokkaassa haltuunotossa sekä vaivojen ennaltaehkäisyssä, minkä vuoksi kroonisen kivun hoitoperiaatteet jäävät vähemmälle käsittelylle.

Nautittava ja selkeä lukukokemus. Tulen mielelläni lainaamaan kirjaa vastaanotollani käyville tule-vaivaisille asiakkaille.

”Osa alaselän vaivoista vaatii pikaista lääkärin hoitoa, mutta valtaosa paranee itsekseen tai lääkityksellä muutamassa viikossa”. Ote on lainattu Selkäkivun Käypä hoitosuosituksesta. Saman katsauksen perusteella selkäkipua oli edellisten 30 päivän aikana ollut 41 %:lla naisista ja 35 %:lla miehistä. Miehillä ikä ei ollut yhteydessä selkäkipuun, kun taas naisilla selkäkipu yleistyi ikääntymisen mukana. Vaikka selkäsairauksissa on useita epäiltyjä riskitekijöitä, minkään tekijän syysuhteesta ei ole vahvaa näyttöä. Fyysisesti selkää kuormittava työ, istumatyö, ylipaino, tupakointi ja osittain myös perintötekijät ovat näitä selkäkivun riskitekijöitä.

VUODELEPOA EI SUOSITELLA SELKÄKIVUN HOITOON
Kun selkäkipu ylittää siedettävän kivun rajan tai mahdollinen alaraajaan säteilevä oire lisääntyy, on syytä mennä lääkärin tai fysioterapeutin arvioitavaksi. Selkäkivun hoidoksi ei suositella vuodelepoa, vaikka henkilö voikin ankaran kivun takia joutua olemaan jonkin aikaa levossa. Perusohje on, että heti kun kivut hellittävät niin paljon, että liikkuminen onnistuu, vuoteesta on paras nousta ja pyrkiä elämään niin normaalia elämää kuin mahdollista. Kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä, pyöräilyä ja uintia, voi harrastaa heti alusta alkaen.

SPESIFI JA EPÄSPESIFI ALASELKÄKIPU
Alaselkäkipu luokitellaan tavallisesti spesifiksi tai epäspesifiksi. Harvinaisia, vakavia selkäsairauksia esiintyy alle yhdellä prosentilla kaikista selkäkipuisista. Spesifejä vaarattomampia alaselkäkivun syitä ovat selkäsairaudet, esimerkiksi hermojuuripuristus, tulehdus, osteoporoosi, selkärankareuma, murtuma, selkäydinkanavan ahtauma tai nikamasiirtymä. Epäspesifi alaselkäkipu on tavallinen alaselkävaiva, johon ei liity selvää lääketieteellistä syytä. Kudosperäisen ajattelumallin mukaan kivun aiheuttajat ovat välilevyt, fasettinivelet, risti-suoliluunivelet ja lihas- ja sidekudokset. Kudoksen vaurioituessa keho reagoi viestittämällä aivoille uhkaavasta tilanteesta, minkä normaali vaste on kivuntuntemus. Epäspesifisyydellä tarkoitetaan tilannetta, että kipua aiheuttavaa kudosta ei pystytä täydellä varmuudella tunnistamaan.

Teorian mukaan kudosvaurion korjaantuessa kivuntunne lievittyy ja lopulta poistuu kokonaan. Läheskään aina kudoksen vaurioitumisen (teoreettinen) korjausaikataulu ja ihmisen kokeman kivun (todellinen) aikataulu eivät ole yhtenevät.

SELKÄKIVUN KOKEMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT
Selkäkipu on monimuotoinen, toisin sanoen sen esiintymiseen ja kivun kokemiseen vaikuttavat myös psykososiaaliset tekijät. Selkäkivun kokemiseen vaikuttavat erityisesti usko, että kipu ja aktiivisuus ovat haitallisia, epäsuhtainen sairauskäyttäytyminen (kuten pitkitetty lepo), masentuneisuus, negatiivisuus ja sosiaalinen vetäytyminen. Lisäksi vaikutusta erityisesti selkäkipuepisodin pitkittymiseen on huomattu olevan henkilöillä, jotka hakeutuvat moniin eri hoitoihin, joilla on fyysisesti raskas työ tai tyytymättömyys työhönsä.

Selkäkipu on inhottavaa. Se saattaa hallita elämää jomottamalla, kolottamalla tai viiltävillä ja pistävillä tuntemuksilla. Vaarallista se ei kuitenkaan ole. Selkäkipua ei kannata ehdoin tahdoin ärsyttää omilla toimilla, mutta aktiivisena pysyminen on aina paras vaihtoehto selkäkivusta toipumiselle.

Artikkelin kirjoittaja:
Vesa Lehtola, Fysioterapeutti OMT, FT, Coronarian Selkäspesialistien kouluttaja

Kansainvälisyys arvossa

Suomen Ortopedisen Manuaalisen Terapian yhdistys eli tuttavallisemmin SOMTY hallinnoi suomalaista fysioterapeuttien OMT-erikoistumisopintoa. Koulutus on kansainvälisen kattojärjestö IFOMPTin hyväksymää ja monitoroimaa. Olen toiminut vuodesta 2017 lähtien SOMTYn valtuuttamana edustajana IFOMPTissa. Oheisessa podcastissä kerron tästä lisää:

Minulla on ilo kertoa uudesta Coronarian Selkäspesialisti -koulutuksesta, jonka vastuullisena vetäjänä saan toimia. Koulutuksella tavoitellaan Coronarian yhteistä selkäkipuisen asiakkaan fysioterapeuttisen tutkimisen toimintamallia. Tutkimisen yhtenäistäminen tuottaa lisähyötyä asiakkaille ja fysioterapeuteille. Koulutuksen painopiste on fysioterapiasuunnitelman laatiminen aikaisempaa yksilöllisemmin kunkin selkäkipuisen asiakkaan kohdalla. Koulutuksella ohjeistetaan fysioterapeutteja käytännön keinoista toteuttaa näyttöön perustuvaa fysioterapiaa.
Saan olla uuden alussa ja olen siitä iloinen ja innostunut!

Minua pyydettiin kirjoittamaan blogiteksti osallistumisestani kansainväliseen kongressiin Genevessä. Suostuin ja aloitin kirjoittaa runkotekstiä jo ennen kongressimatkaa. Alkuvaiheen tekstituotos sisälsi tiukkoja faktoja ja pohjatöitä. Maagisesti kirjoittajan kynä alkoi pikkuhiljaa tehdä kaarevampia liukumia; teksti alkoi muuttua eletyksi tarinaksi ja tuli lopulliseen maaliinsa novellin muodossa.

Tekstissä olen ottanut vapauden nimetä suuren kongressin nimeltä World Congress for Physical Therapyn (WCPT) nimellä Liittoutuneet ja oman työtehtäväni mukaisen erikoisliiton International Federation for Orthapaedic Manual Therapyn (IFOMPT) nimellä Spesialistit. Todellisuudessa IFOMPT on yksi WCPT:n jäsenliitoista ja vastaa fysioterapeuttien kansainvälisistä manuaalisen terapian erikoistumisopinnoista.

Tuossa vielä vähän lisää taustatietoa:

Vesa Lehtola (fysioterapeutti OMT, FT, OMT-kouluttaja) on käynyt neljän vuoden aikana Kotkan Opiston luovan kirjoittamisen kursseja useiden opettajien johdolla. Tätä tarinaa on tukenut haminalaisen kirjailija Martti Linnan antama vetoapu.

AVAA TIEDOSTO ALLA OLEVASTA LINKISTÄ ( .PDF ). Istahda nojatuoliin ja anna tunteen viedä.

Kaiken-maailman-fysiot

Sivuston oikeaan palstaan jätän saman linkin pysyvästi otsikon ”Novelli Kaiken maailman fysiot” alle avattavaksi.

Screenshot_20190110-135120

Helsingin Sanomien artikkelitoimittaja Heidi Väärämäki lähestyi minua haastattelupyynnöllään. Kyseessä oli Minä väitän -teemahaastattelu. Puhelinhaastattelu ja lyhyt sähköpostikirjeenvaihtomme sujui hyvässä hengessä. Toimittaja vaikutti perehtyneen aihepiiriin jo ennen keskusteluamme. Haastattelun teema oli minun väitöstyötäni läheltä liippaava: välilevyongelmat alaselän alueella. Artikkelin nettiversio herätti huomiota ja sai aikaan myös yleisöosastoon kirjoitetun vastineen. Oma kärkeni haastattelussa oli herättää selkäkipuisia rohkeasti käyttämään selkäänsä.
Liitän koko artikkelin sivuston oikeaan palstaan otsikon Tietoa selkäkipuiselle alle.